Koska tämän vuoden leiri osui erittäin helteiseen ajankohtaan, oli hieman läkähdyttävää sekä lampailla, että koirilla ja ihmisillä. Paimennustreenit otettiin tavaksi aloittaa jo aamukuudelta, ja toiset treenit otettiin yleensä illansuussa. Jokainen koira pääsi näin halutessaan harjoittelemaan paimennusta 2 - 4 kertaa päivässä. Treenit pyörivät kolmellakin laitumella yhtä aikaa, aina pennuista ja vasta-alkajista kilpaileviin koiriin. Jokaisella ryhmällä oli oma kouluttajansa, ja kokenut vartiokoira joka tarvittaessa auttoi, kun yli-innokas aloitteleva koira sai lampaat karkuteille milloin mihinkin suuntaan. Seurasimme paljon, itsekin kun opin tarpeessa olemme, aloittelevien koirien ryhmää. Siellä keskityttiin hyvin paljon puhtaaseen perustottelevaisuuteen ja - hallintaan; koirien tuli totella seisahtumis -ja maahanmeno -käskyjä, tulla luokse tarpeen tullen ja jättää lampaat rauhaan. Kaikista kihahtaneimpien koirien kanssa käytettiin apukeinoina pitkää keppiä ja kivillä täytettyjä muovisia heittopulloja - eikä niillä suinkaan tähdätty koiraan, kunhan vaan varoitettiin että nyt on syytä uskoa!

Yksi perusharjoitus oli, että ohjaaja kulki lampaiden edellä, ja koiraa vain opetettiin työskentelemään lauman takana - nuoret innokkaat koirat kun hyvin mielellään tykkäävät laukata laumaa ympäri. Seuraava vaihe oli opettaa koirille suuntia vasen ja oikea lauman takana työskennellessä. Kun leirin loppupuolella kuljetus alkoi jo olla hallinnassa, harjoiteltiin jonkin verran porttien läpi kulkua ja häkitystä. Myös häkin sisällä lampaiden kanssa työskentelyä harjoiteltiin yhtenä päivänä, ja se olikin hyvin vaikeaa nuorille koirille; ahtaassa tilassa työskentely vaatii koiralta rohkeutta saada lampaat liikkeelle ja ylipäätään työskennellä aivan kiinni lampaissa - kun taas liikaa kuumeneva koiran on vaikea hillitä itseään olematta vähän pöllyttämättä lampaita, nyt kun siihen kerran on oiva tilaisuus! Häkitykset, mikä on aika vaikea asia saada hyvin onnistumaan nuorella koiralla, menivät yllättävän hyvin, tosin lampaatkin olivat erittäin harjaantuneita ja koiriin tottuneita. Lammasryhmää vaihettiin aina muutaman pitemmän harjoituskerran jälkeen.

Kokeneet koirat treenasivat lampaiden hakua ja parantelivat hakukaartaan leveämmiksi. Myös poispäinajoa ja häkitystä harjoiteltiin paljon. Useampikin leirin koirista oli menossa paimennuskisoihin viikonloppuna, joka toi omaa jännitystään kokeneempien koirien viimeistelyharjoituksiin.

Leirin loppupuolella keskityttiin tottelevaisuuteen, sekä tokoon että Ruotsin vanhaan pk-puolen tottikseen. Ryhmien vetäjinä olivat Malin Edlund ja Göran Pigge Olsson. Me suomalaiset, jotka olemme varsinkin pk-puolella tottuneet aika suoraviivaisiin tottisharjoituksiin, joissa tähdätään siihen, että koira tekee halukkaasti ja nopeasti liikkeet, ehkä hieman vaikka tarkkuus kärsien, hämmästelimme ongelmia, joista tuli suurimmat keskustelut: kuinka ja missä asennossa otetaan parhaat ja omalle koiralle sopivimmat sivuaskeleet seuraamisessa, kääntääkö kukin ohjaaja liikaa / liian vähän vartaloa / olkapäätä seuraamisen käännöksissä jne. Ei ihme, että ruotsalaiskoirakot pärjäävät maailmalla, nyt kun ajattelee, niin viimeisen päälle hiottua ja mietittyä on niin koiran kun ohjaajankin työskentely! Siinä ollaan taas selvästi menossa suomalaiseen suuntaan, että koiralta toivotaan seuraamistyöskentelyssä kontaktia, vielä muutama vuosi sittenhän tähän ei kiinnitetty mitään huomiota, pikemminkin meillä totuttuun aktiiviseen seuraamiseen tunnuttiin suhtautuvan melkein paheksuvasti - tai tuomarit eivät siitä ainakaan tykänneet! Seuraamisen täytyy edelleenkin olla tarkkaa ja hillittyä Ruotsissa - jos se sen lisäksi näyttää iloiselta, niin vielä parempi.

Ruotsissa on mielenkiintoista seurata näitä vanhoja pk-puolen liikkeitä. 4 kg:n metallikapula on muuten aika painava pienille borderinartuille, mutta sisulla ne vaan tuovat ne! Ryömimis- liikettä ja käännöksiä ryömien hiottiin monilla koirilla, samoin eteenmeno - koiran täytyy säilyttää n. 15 m:n etäisyys ohjaajaan ja liikkua samaa ( kävelyvauhtia ) kuin ohjaaja - oli vaikea bordercollieille, niillä kun riitti sitä kiirehtimisen halua vaikka kuinka pitkälle. Oli mielenkiintoista katsella miten ensin heitettiin pitkälle pallo, ja nuoretkin koirat lähtivät käskynalaisesti hitaasti ravaamaan kohti palloa, kunnes lopulta saivat palkkioksi karauttaa sen kimppuun! Siellä oli myös alemmissa luokissa sellainen liike, jota Suomessa ei koskaan ole ollut: Koiralle näytetään vieras ihminen, joka seisoo n. 25 - 30 m:n päässä, ja koiran pitää käskystä lähteä ja juosta täyttä vauhtia suoraan tämän vieraan ihmisen sivulle. Näyttävä liike!

Hakumetsässä pääsimme mukaan kovaan porukkaan; mukana oli niin SM- kuin PM -mitalistejakin! Saimme viime vuoden Ruotsin Mestaruus - mitalistin oppaaksemme maastoon, ja ideoita kyllä tuli!

Perustreeni sekä nuorille että kokeneimmille koirille oli aika rankka: keskilinja laitettiin reilun 100 metrin mittaiseksi, ja pistoille lähetettiin todella tiheään: n. 10 -15 m välein. Maalimiesmääräkin oli meillä totuttua suurempi, 4 -6 maalimiestä joka koiralla. Tyhjiä pistoja otettiin surutta ja paljon, ja koirat kyllä toimivat!

Suurin järkytys meille oli maasto; sellaisissa maastoissa kuin me treenasimme, olisi kyllä kiellettyä pitää Suomessa kisoja hengenvaarallisina koirille! Radan tallaaminen oli ihmisille työn ja tuskan takana ja monin paikoin mahdotontakin! Korkeuserot olivat todella suuria, ja mm. toisella puolella oli kalliojyrkänne, josta oli n. 10 metrin kohtisuora pudotus alas. Koko kalliolla oli vain yksi kohta, josta koira pystyi laskeutumaan alas. Minä olisin kyllä seurannut sydän kylmänä, jos olisin oman koiran joutunut lähettämään sinne pistolle! Kaikki koirat ilmaisivat rullalla, lukuunottamatta Malin Ekströmin omaa narttua, se oli haukkuva, mikä on tosi harvinaista ruotsalaiselle bordercollielle. Yksi koira käytti normaalia, ns. ruotsalaista rullaa, muilla oli norjalaisrullat. Paljon palkattiin kokeneitakin koiria irtorullilla, muutama rullakoira sai pallon irtorullan sijasta, jolla riehuttiin. Näytöille tuskin kukaan vaivautui juoksemaan perään, ehkä maaston hankaluudesta johtuen, ja liinan sijasta koirilla olikin vain lyhyet nahkaremmit, jotka perässä roikkuen koirat laskettiin näytöille. Suomessa olen kuullut paljon puhetta siitä, kuinka tarkkaan ruotsalaiset kouluttajat vaativat erittäin tarkat ja symmetriset pistot. Kun kysyin siitä aikani katseltuani, sain vastauksen, ettei sitä kuitenkaan erityisemmin kisoissa vaadita, tietenkin tuomarista riippuen. Osa koirista tulikin pistoilta esim. pitkälti ohjaajan takaakin jne. Siinä kuitenkin oltiin mielestäni tarkkoja, että koirien täytyi lähteä suoraan, ja monella kokeneella ohjaajalla oli lisäksi tapana lähettää koira takaviistoon hieman taaksepäin.

Leiri oli antoisa, ja etenkin paimennuksessa on niin paljon uutta opittavaa itselläkin. Tokossa ja haussa tuli taas paljon uusia pikkuvinkkejä ja ajateltavaa. Leirin jälkeen lähdimme kiertelemään Ruotsia, ja kävimme mm. useissa koirakisoissa katselemassa. Minulle on aina yksi iso anti, kun pääsee selvittämään mielenkiintoisten koirien sukutauluja ja taustoja, varsinkin jos toinen on sellainen ihminen, mikä tuntee myös bc- suvut ja esim. koiran sisarukset. Yhtenä uutena suosikkina löysin mm. bc -uros Felixin, viime vuoden toko-SM- mitalistin. Koiran ja ohjaajan suhde on ihailtavaa katsottavaa, ja koiralla on todellista tekemisen halua. Muistettavaksi parin tekee myös koiran ulkonäkö - se on lähes vitivalkoinen, voimakas, säkä yli 60 cm, ja muistuttaa ulkonäöltään lähinnä maremmaa tai slovakian cuvacia. Aivan upea koira! Useat vanhat maajoukkuelaiset marssittivat myös uudet nuoret koiransa esiin - tämä on helppo havaita kehän laidalta, kun asiantunteva yleisö yhtäkkiä kerääntyy alo-kehän laidalle! Halmstadissa järjestettävä joukkue-toko onkin kesän suurimpia tokotapahtumia, ja paikka missä monet uudet koirat esitellään ekan kerran - joko kehässä tai kehän laidalla. Loppufinaalissa kilpailevat usean eri kehän koirat luokittain toisiaan vastaan neljässä määrätyssä liikkeessä - etenkin elit -luokan loppufinaali, joka koostui tänäkin vuonna suurimmaksi osaksi bordercollieista, kerää yleisöä. Tänä vuonna finaali jäi hieman vaisummaksi kuin edellisen vuoden, kun monet suuret maajoukkuenimet uupuivat joukosta, mutta bordercolliet Felix ja Flitiga Lisa tekivät kyllä lähes täydellisiä suorituksia!